Monologeja epävarmuuden ajasta

Näyttely nostaa esiin ääniä nykyiseen työelämään liittyvästä toimeentulon ja elämäntilanteiden epävarmuudesta. Pinnalle nousee epävarmuustekijöitä, jotka koskettavat jossain määrin lähes kaikkia, myös niitä, jotka tällä hetkellä työskentelevät vakituisessa ja näennäisen turvatussa työsuhteessa.

Monologeja epävarmuuden ajasta esittää seitsemän ihmisen videoidut tarinat nykyisen työelämän rattaista ja sen ulkopuolelta. Monologit antavat äänen mm. vuokratyöläiselle, paluumuuttajalle ja työuupuneelle. Ne avaavat yksittäisten tarinoiden kautta näkökulmia työelämän kipupisteisiin, kuten arvottomuuden tunteeseen tai työtaakan epätoivoisuuteen sekä byrokratian toimimattomuuteen.

Näyttely täydentyy haastatteluilla, joihin on kutsuttu osallistujiksi keravalaisia päättäjiä, ohikulkijoita, työttömiä ja työllistettyjä vastaamaan sanatestiin, jonka sanat on poimittu julkisessa keskustelussa esiin nousevista sanoista ja käsitteistä. Mitä me oikeastaan tarkoitamme, kun puhumme työstä tai työttömyydestä, saati nuorisotakuusta tai työaikapankista?

Keskustelut työelämän ympärillä jatkuvat läpi näyttelyn mm. sosiaalisessa mediassa. Lisäksi näyttelyyn työllistetyt nuoret keravalaiset Sanna Kujala ja Tuomas Kiuru toimivat keskusteluoppaina ja kirjoittavat blogia.

Vili Nissinen (s. 1987) on helsinkiläinen kuva- ja esitystaiteilija, joka jatkaa opintojaan Teatterikorkeakoulun Live Art and Performance Studies -maisteriohjelmassa. Mikael Kinanen (s. 1989) on helsinkiläinen kuvataiteilija ja kuraattoriopiskelija. Molemmat ovat yhteiskunnallisesti ja yhteisötaiteellisesti suuntautuneita tekijöitä, jotka aiemmassa yhteisötaideprojektissaan Vihan itkuvirsi – Requiem for Hatred käsittelivät vuoden 1918 tapahtumia. Projekti toteutettiin Työväen keskusmuseo Werstaassa, jonka tuotantoon myös osa näyttelystä perustuu.