Naisia, naamioita ja villiä luontoa
–
Kerttu Horila
feat. Samuli Heimonen | Jenni Hiltunen | Eeva Peura | Elina Ruohonen
Naisia naamioita ja villiä luontoa kuuluu Sinkan näyttelysarjaan, jossa pitkän ja merkittävän uran tehnyt taiteilija saa seurakseen joukon nuoremman polven tekijöitä.
Realistisista ihmishahmoistaan tunnettu Kerttu Horila on koskettanut katsojien sydämiä niin näyttelyillään kuin lukuisilla julkisilla teoksillaan. Kanssamatkustajan lempein silmin hän on tarkastellut elämän naamiaishuveja, erilaisia ihmisenä ja naisena olemisen tapoja.
Uusimmissa teoksissaan Horila vie hahmonsa faabeleiden ja satujen maailmaan. Inhimillistetyt eläinhahmot nostavat esiin luontoteeman ja pieleen menneet prinsessasadut kuoleman läheisyyden ja fantasian voiman. Siinä joitakin teemoja, joista tämän näyttelyn taiteilijat puhuvat kukin omalla äänellään.
Kerttu Horila, Narttu, Emo ja Mirri, 2019, keramiikka, akryyli, korkeus n. 80 cm. Kuva Jari Laine.
Naiseuden tematiikkaan syvennytään Jenni Hiltusen maalauksissa, joissa poseeraavat selfie-aikakauden naiset. Sosiaalisessa mediassa jaettavista omakuvista on tullut uusi tapa peilata ja esittää elämäämme. Tarkoin harkitut otokset ovat kuin naamio, joiden taakse piiloudumme ja toisaalta se osa meistä, jonka haluamme muille näyttää. Horilan veistosten tavoin Hiltusen maalaukset herättävät katsomaan pintaa syvemmälle, annettujen roolien ja ihannekuvien taakse.
Jenni Hiltusen maalaukset Green Table, 2019, Yellow Raincoat, 2013 ja Monumental Woman, 2017 sekä keramiikkaveistos Woman with a Sheep, 2018. Kuva Pekka Elomaa, Sinkka.
Länsimaista ajattelua ovat pitkään leimanneet sellaiset vastakohtaparit kuin järki/tunne, mies/nainen, kulttuuri/luonto. Tässä jaossa nainen ja luonto jäsentyvät jakoviivan samalle puolelle, järjen ja kulttuurin vastakkaiselle reunalle. Samuli Heimosen kuvastossa susi on sekä laumasta erotettu yksilö että myyttistä voimaa uhkuva olento. Sen katse on kuin peili, josta toivomme, pelkomme ja unelmamme heijastuvat. Elina Ruohosen maalausten aikamuoto on futuuri, utopia tulevaisuudesta, jolloin ihminen on palautettu muiden luontokappaleiden harmoniseen joukkoon ja inhimillinen on uponnut syvälle muuhun elolliseen.
Kerttu Horilan keramiikkaveistos Kolme jänista, 2018 sekä Samuli Heimosen maalaukset Helka, 2017 ja E Pluribus Unum, 2018, yksityiskokoelma. Kuva Pekka Elomaa, Sinkka.
Elina Ruohosen Left my Whip in the Jungle, Synthesis of Roots and Preesens ja Advanced Permission, 2020, öljy akryylilevylle. Kuva Pekka Elomaa, Sinkka.
Näyttelyn yläkerrassa siirrytään vanhenevan naisen ja pieleen menneiden satujen maailmaan. Siellä tarinaa hallitsevat Horilan ikääntyneet satuolennot, jotka saavat rinnalleen Eeva Peuran maalausten salaperäiset tarinat. Peuran maalaukset vievät meidät outoon ja tummaan universumiin, jossa ihminen, eläin ja tarujen olennot toimivat rintarinnan, tarinan logiikkaa noudattaen. Kun naamiot vihdoin riisutaan, niiden takaa paljastuu elämän koko kirjo ja sen ehtymätön monikasvoisuus.
Eeva Peuran öljymaalaukset Hood ja Vartija, 2018 sekä Kerttu Horilan keramiikkaveistos Kotka, 2017. Kuva Pekka Elomaa, Sinkka.
Näyttely oli avoinna yleisölle 5.9.–27.11.2020, koska Sinkka oli suljettu Uudenmaan koronarajoitusten vuoksi 28.11.2020–10.1.2021.
Jenni Hiltusen öljymaalaus Monumental Woman, 2017 ja Kerttu Horilan keramiikkaveistos, Salaisuus, 2014, WAM on Turun kaupungin taidemuseo. Kuva Pekka Elomaa, Sinkka.
