Näkijöitten sukua – Alpo Jaakola ja Heikki W. Virolainen
–
Vuoden pimeimpään aikaan Taide- ja museokeskus Sinkassa avataan näyttely, joka tuo yhteen kaksi poikkeuksellisen omintakeista ja alkuvoimaista taiteilijaa: Loimaan shamaanina tunnetun Alpo Jaakolan (1929–1997) ja Kalevala-veistoksillaan katsojien sydämet valloittaneen Heikki W. Virolaisen (1936–2004).
He olivat molemmat näkijöitten sukua, totuuden etsijöitä, jotka uskoivat parhaiden teostensa syntyneen ulkoisen voiman ohjaamana. Luonnon täydellinen tajuaminen, pelon voittaminen ja toivon virittäminen, siinä joitakin taiteilijoille yhteisiä teemoja.
Keravalla marraskuun lopussa avautuvassa näyttelyssä nämä kaksi maailmaa kohtaavat toisensa ensimmäisen kerran. Näkijöitten sukua – Alpo Jaakola ja Heikki W. Virolainen esittelee maalauksia ja veistoksia 1950-luvulta 2000-luvulle asti. Inkeriläistä verenperintöä kantava Virolainen piti musiikkia taiteen korkeimpana muotona, Jaakola löysi innoituksensa soilta ja metsistä. He uskoivat, että ”rotan ja ihmisen kohtalo on yhtä”, ja että ”sama elämä katsoo meitä kaikista silmistä”.
Keravalla Alpo Jaakolan ja Heikki W. Virolaisen teokset näkyvät myös katukuvassa. Jaakolan Menneiden sukupolvien muistomerkki (1985) sijaitsee rautatieaseman nurkalla ja taiteilijan kotitaloa kerran ympäröineeseen aitaan piirtynyt Huovintien historiaa vuosilta 900–1991 (1984) on nostettu Sampolan alikulun kattoon. Virolaisen pääteoksiin kuuluva Maailman kaikki aseettomat rauhantekijät kruunataan Jumalan pojiksi (1972–73) julistaa aina ajankohtaista sanomaansa Keravan Saviolla. Kanniston päiväkodin lapsia vuodesta 1979 ilahduttanut Kala-reliefi on nyt matkalla Näkijöitten sukua -näyttelyyn.
Alpo Jaakola eli ja työskenteli Loimaalla. Hän ympäröi itseänsä näkyjensä kuvilla luoden kodeistaan kokonaisvaltaisia taideteoksia patsaspuistoineen. Jaakolan villissä, klassista kauneuskäsitystä uhmaavassa maalaustavassa hehkuu alkuvoimaisuus. Loimaan shamaaninakin tunnettu taiteilija jätti jälkeensä suuren tuotannon maalauksia ja veistoksia, jotka yhdistävät mustaa huumoria ja alkukantaista mystiikkaa.
Heikki W. Virolainen puhalsi uusia tuulia suomalaiseen kuvanveiston maailmaan. Suomalaisten myyttien ohella häntä kiehtoivat mm. egyptiläinen taide sekä primitivismi. Virolainen etsi perimmäisiin kysymyksiin vastauksia taiteen ohella teosofiasta. Hän ei tehnyt eroa ihmisen ja kiven välillä, vaan hänelle kaikki kuului samaan universaaliin yhteyteen. Heikki W. Virolainen tunnetaan erityisesti Kalevala-aiheisista teoksistaan sekä eläinveistoksistaan.
Alpo Jaakolan maalaukset Honka, 1975 ja Haavoittunut metsässä, 1976 sekä Heikki W. Virolaisen veistokset Kompositio E3, 1967 (Karelia Nova Säätiö) ja Ristiinnaulittu Väinämöinen, 1968. Kuva Pekka Elomaa, Sinkka.
Alpo Jaakola, Huovintien historiaa 900-1900, 1984, maalattu lauta-aita, yksityiskohta. Kuva Pekka Elomaa, Sinkka.
