Vihreä maa – kukkiva kaupunki

Jokainen meistä tarvitsee linnunlaulua, kukkivia puita ja elämää kantavaa vihreyttä. Itsenäisyyden juhlavuoden näyttelyssään Keravan taidemuseo juhlii tätä luonnon hyvää tekevää voimaa.

Näyttelyssä on mukana kasvi-installaatioita, valokuvia, 3D-animaatioita, sammalseiniä ja ilmaa puhdistavia vihersisustuselementtejä. Suomalaisten huippunimien lisäksi Sinkassa nähdään osa Los Angelesissa asuvan Jennifer Steinkampin häkellyttävästä Botanic-installaatiosta, joka viime keväänä levittäytyi New Yorkin kaduille. Kun kello toukokuussa 2016 lähestyi puolta yötä, kaikki Times Squaren digitaaliset mainostaulut muuttuivat sykkiväksi kukkamereksi.

Steinkampin teos viittaa 1700-luvun luokittelevaan ja ihmiskeskeiseen hyötyajatteluun, jossa luonto nähtiin ihmiselle tarkoitettuna ruokakomerona ja nautintoaineena. Kasvi- ja eläinlajien luokitusjär-jestelmän luonut ruotsalainen Carl von Linné (1707─78) ja hänen oppilaansa, suomalaisen puutarhanhoidon isänäkin tunnettu Pehr Kalm (1716─79) ajattelivat, että kasvit olivat jumalallisen sallimuksen välikappaleita. Ne kasvoivat seuduilla, missä ne saattoivat parhaiten hyödyttää ihmisten hyvinvointia ja terveyttä.

Kasvitieteellinen kiinnostus kulki käsi kädessä ”uusien mantereiden valloituksen” kanssa. Jan-Erik Anderssonin kasvi-installaatiossa versovat kalmiat ja muut Pehr Kalmin tutkimusmatkoiltaan Suomeen tuomat kasvilajit. Salla Tykän videoteoksessa kauneus ja siirtomaavalta kietoutuvat toisiinsa. Videolla kukkii jättiläislumme, jonka eurooppalaiset tutkimusmatkailijat löysivät Etelä-Amerikasta 1800-luvun alussa. Kasvihuoneiden vankeudessa kukinnan yöllinen spektaakkeli koettiin ensimmäisen kerran vuonna 1849. Tieteellisen nimensä lumme sai kuningatar Victorian mukaan.

Nykyään luonnonsuojelua ei perustella niinkään ihmisen kuin luonnon hyvinvoinnilla. Ekologia-termin yhtenä lanseeraajana pidetty ja uskomattoman hienon, luonnon taidemuotoja esittelevän litografiasarjan tehnyt saksalainen Ernst Haeckel (1834–1919) ajatteli kuitenkin, että ihminen kulttuureineen ja uskomusjärjestelmineen on luonnon erottamaton osa, ei sen herra eikä palvelija. Piirtäessään kuvaa säde-eläimestä hän katsoi kädenliikkeensä olevan samaa sukua alkueläimen liikkeiden kanssa.

Näyttelyn yhteydessä Maahenki julkaisee kirjan Vihreä päänsärky, jossa nimekäs kirjoittajakaarti pohtii luonnon, ihmisen ja taiteen suhdetta ja ottaa käyttöön uuden vihertaiteen käsitteen. Professori Yrjö Sepänmaan mukaan elävien kasvien käyttö on yksi vihertaiteen tunnuspiirre. Käytetty aines on elävää tai ainakin eloperäistä, kuten kuivakasvit, mutta oikeita kasveja voidaan myös jäljitellä tekokukin, -puin ja -nurmin.

Sepänmaan mukaan vihertaiteen piiriin voidaan lukea myös viherseinät ja viherkatot sekä laajemmatkin viherympäristöt. Keravan taidemuseon näyttelyssä mukana on hyvinkääläisen Vihersisustus Luwasan taitajien käsissä syntyneitä sammaltauluja ja jyväskyläläisen Naava Oy:n luonnon sisätiloihin tuovia ja ilmaa puhdistavia älyviherseiniä. Taiteilijoista tätä teema käsittelee Hanna Husberg teoksessaan The world indoors (2015). Hänen installaatiossaan käyttämät kasvit puhdistavat sisäilmaa ja muistuttavat, että me kaikki ”olemme hengittäjiä ensimmäisestä viimeiseen hengen vetoon.

Viherseminaari Kukkiva kaupunki

• to 15.6. klo 12.00─18, Pentinkulma-salissa, Keravan kirjastolla. Millainen on kaupunki vuonna 2050? Kuule viimeisimmät visiot ja osallistu keskusteluun.