Saven karnevaali – avajaispuhe

Arvoisat taiteilijat, hyvät taiteen ystävät

Kiitos kunniasta päästä pitämään Saven karnevaali -näyttelyn avajaispuhe!

Taide on kiinteä osa ihmisyyttä. Taide kuuluu ihmisen arkeen, koko elinkaaren ajan. Kulttuuri ei siis ole, eikä sen tule olla luksuspalvelu, vaan peruspalvelu.

Olen todella iloinen keravalaisena kuntapäättäjänä, että meillä on ollut viisautta perustaa taide- ja museokeskus Sinkka – sekä ylläpitää ja antaa Sinkan myös kehittyä ja loistaa kaikkien keravalaisten ilona – ja peruspalveluna. Olkoon näin myös tulevaisuudessa!

Kiitos Sinkka – johtaja Arja Elovirta ja koko henkilökunta – te annatte minulle keravalaisena kansanedustajana ja eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenenä suuren ylpeydenaiheen, sillä Sinkka lukuisine päräyttävine nykytaiteen näyttelyineen tunnetaan laajasti myös Keravan ulkopuolella.

Kiitos upeat Saven karnevaali -näyttelyn taiteilijat, että olette tulleet Keravalle, Sinkkaan, puhaltamaan henkiin keravalaisista keravalaisimman materiaalin, saven.

Savisesta maaperästämme me keravalaiset saamme kiittää jääkautta. Sitä, kuinka jäätikön sulamisvesien myötä syntyi tämä savimaan päällystämä jokilaakso. 9000 vuotta vanha asuinpaikka, joka nykyisin tunnetaan 100-vuotiaana Keravan kaupunkina.

Suomen ensimmäinen rautatieyhteys vuodelta 1862 mahdollisti Keravan teollisen kehityksen, joka sekin perustui nimenomaan savisen maaperän hyödyntämiseen.

Tiiliruukkeja toimi alueella jo 1860-luvulla ja myös Suomen ensimmäinen sementtitehdas perustettiin paikkakunnalle 1869. Tiilitehtaista merkittävimpiä olivat vuonna 1889 perustettu Kervo Tegelsbruks Ab sekä vuonna 1910 toimintansa aloittanut Oy Savion Tiilitehdas.

Arvoisat kuulijat

Savi muotoutuu tässä näyttelyssä mitä yllättävimpiin muotoihin.

Saven karnevaali sukeltaa keramiikan, karnevaalin ja nykytaiteen maailmaan. Näyttely tuo iloa ja väriä syksyn pimeyteen ja sisältää niin satumaailmoja, ajan ilmiöitä, kuin luonnon muotojakin.

Mukana näyttelyssä on nykytaiteen kuumimpiin nimiin kuuluva joukko taiteilijoita, joiden käsissä savi taipuu rönsyileviksi muodoiksi ja voimaannuttaviksi tarinoiksi.

Moni heistä työskentelee tai on työskennellyt Keravan Saviolle vuonna 2011 perustetussa taiteilijayhteisössä.

Savion taiteilijayhteisön perustajiin kuului edesmennyt keraamikko ja kuvankuvanveistäjä Merja Ranki. Hänen elämänasennettaan kuvastavat Sinkan kokoelmaan kuuluvat hymyilevät omakuvat, jotka on tehty vaikean sairauden jo puhjettua.

Taiteilijayhteisön muihin alkuperäisiin jäseniin lukeutuvat Keravan Taidemuseon ateljeetiloissa aikanaan työskennelleet ja tällä hetkellä kovassa nosteessa olevat Emma Helle ja Jasmin Anoschkin sekä tähän näyttelyyn ”soivia veistoksia” tuonut Mari Paikkari.

Näyttelyn taiteilijoiden käsissä savi saa mitä yllättävimpiä muotoja ja sisältöjä. Karnevalistiset satuolennot kohtaavat taidehistorian sivuilta karanneet myyttiset hahmot, bilettävien tyttöjen todellisuuden, sekä luonnon haavoittuvuuden.

Meri Oivo ja Mariam Falaileh ovat molemmat suunnitellet teoksensa Sinkan tiloihin. Oivon installaation lähtökohtana ovat oksiston tavoin haarautuvat luonnon muodot, kun taas Falaileh vie katsojan tummien vesien äärelle, salatieteen mystiseen maailmaan.

Nuorten ihmisten kuvaajana tunnetun Maisa Majakan uusimpiin teoksiin kuuluvan veistoksen materiaalina on Keravan Saleniuksen mäen takaa kaivettu savi. Veera Kuljun keraamiset kuvastimet ovat taas kuin satujen maagisia peiliportteja, väyliä toisiin todellisuuksiin.

Keravan kaupungin 100-vuotisjuhlan kunniaksi näyttelyssä on mukana myös edesmenneen keravalaisen itseoppineen Erkki Nousiaisen keramiikkateoksia ja maalauksia.

Hyvät ystävät

Koska olen poliitikko, puhun myös hieman kulttuuripolitiikkaa.

Elämme kulttuuripolitiikan supersyksyä. Hallitus on esittänyt leikkauksia kulttuurin budjettiin vuosille 2025 ja 2026. Myös alan arvonlisävero nousee ensi vuonna ja se tulee nostamaan esimerkiksi pääsylippujen ja kirjojen ja useiden taideteosten hintoja.

Hallitus on lisäksi antamassa eduskunnalle kulttuuripoliittisen selonteon näillä näkymin marraskuussa. Se on todennäköisesti ainut kerta tällä vuosikymmenellä, kun eduskunta pääsee ottamaan kantaa koko kulttuuripolitiikan kokonaisuuteen.

Selonteko itsessään tarjoilee valtavan mahdollisuuden koko Suomelle. Selonteossa kulttuuri näyttäytyy strategisena investointina ja kulttuuripolitiikan onnistuessaan luvataan maksimoivan kulttuurin tuottaman arvon, joka ilmenee sivistyksenä ja henkisenä pääomana, luottamuksena ja vahvana demokratiana sekä hyvinvointina ja kestävänä taloutena.

Selonteko myös linjaa, että kulttuurin rahoitusta ja rakenteita parannetaan. Sen avulla on tarkoitus kaksinkertaistaa luovien alojen osuus bruttokansantuotteesta 2040-luvulle tultaessa.

Tässä onkin tekemistä, koska taide- ja kulttuurikenttä on tällä hetkellä keskellä suuria leikkauksia. Miten voimme taata kestävän ja pitkäjänteisen kulttuuripolitiikan, jos samalla leikkaukset halvaannuttavat kulttuuri- ja taidekentän toimintamahdollisuuksia?

Arvoisa juhlaväki

Taidetta ja kulttuuria on vaalittava moninaisena ja sen tulee olla kaikkien saatavilla. Suomessa on sisällöllisesti ja laadullisesti rikasta ja elinvoimaista taidetta, joka ei pysy elävänä ilman julkista tukea.

Taiteessa itsessään on aina mukana yhteiskunnallinen näkökulma, halusipa taiteilija sitä tai ei.

Taide peilaa yhteiskuntaa. Taide peilaa myös yksilöitä. Taide paljastaa valtarakenteita. Taide paljastaa meille myös omia asenteitamme. Taide pohtii ihmisyyttä.

Tässä näyttelyssä esimerkiksi Emma Helle luo veden valtakunnan kautta katseen nykyhetkeen: ”Ve’en emosta ympäröivien jokihelmisimpukoiden eli raakkujen muodot muistuttavat Suomen kenties suurimmasta ympäristörikoksesta, jossa Stora Enson metsäkoneet ajoivat rauhoitetun Hukkajoen yli tappaen tuhansia raakkuja.”

Meri Oivo puolestaan hakee teoksiinsa tunnelmia ja tunteita luonnonmuotojen kautta. Hauraan posliinimateriaalin avulla taiteilija haluaa nostaa esiin haavoittuvuuden, joka on niin meissä ihmisissä kuin muussakin luonnossa.

Jasmin Anoschkinin maailmassa taas kaikki erikoiset ja erilaiset hahmot ovat tasa-arvoisia, ja jokainen olento ansaitsee arvostusta jo pelkällä olemassaolollaan. Moninaisuus, epätäydellisyys ja normeista poikkeaminen ei ole vain sallittua, vaan hilpeän juhlinnan aihe. Ilo olla ylpeästi juuri sellainen kuin on.

Taide siis vaikuttaa.
Menkää katsomaan ja vaikuttukaa!